Lastenkirjainstituutti on valtakuntamme keskeinen toimija, joka edistää sekä tiedottaa lastenkirjataiteesta ja ylläpitää lasten- ja nuortenkirjallisuuden erikoiskirjastoa, joka sijaitsee Tampereella.
Lastenkirjainstituutin jäsenet saavat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Onnimanni -lehden, joka käsittää monipuolisia katsauksia siihen, mitä lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on meneillään. Siinä esitellään kirjoittajia, haastatteluita, tarkastellaan alan tutkimuksia, teemoja ja kirjallisuuden uutuuksista klassikoihin. Kyseessä on maamme johtava painettu alan lehti, ja sitä voi tilata myös ilman jäsenyyttä.
Lehden vakiopalstat ovat:
- Puntarista löydät kirja-arvioita uusimmasta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta
- Lukutikku-palsta antaa opettajille ja kasvattajille vinkkejä kirjallisuuden käyttöön opetuksessa
- Kompassi-palsta avaa keskustelua ajankohtaisista aiheista
- Seula-palsta esittelee tutkimus- ja tietokirjallisuutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden alalta
- Haavi-palstalla on ajankohtaisia palkintouutisia, tietoa tapahtumista ja ilmiöistä lastenkirjamaailmassa.
Olen lastenkirjainstituutin jäsen, ja minkä kiitollisen yllätyksen koinkaan sen viimeisimmän numeron avatessani. Paitsi, että sen teemoissa on tällä kertaa kiinnostavasti ja kootusti sanataiteeseen, tarinallisuuteen ja tarinoihin tarttuvat aiheet, myös kirjani Tarinan voima opetuksessa löytyy sen Seulan sivuilta Juli-Anna Aerilan lukemana ja arvioimana.
Juli-Anna Aerila, yhdessä Merja Kauppisen kanssa on julkaisst mm. PS-kustannuksella tietokirjat Sytytä lukukipinä – pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn ja Kirjasta kaveri – Sytykkeitä lukijaksi kasvamiseen. Lisäksi hänellä on alan ansiona tutkimuksia ja dosentuuri sekä mainio ja kattava julkaisuluettelo, joten arvostan hänen sanojaan erityisen paljon. Olen niin kiitollinen, että lukiessani arvioita kyynelehdin, koska se koskettaa. Se on rakentavasti kirjoitettu ja tiedän, että Juli-Anna on samalla, tärkeällä asialla siinä, että tarinallisuus koskettaa meitä kaikkia ja sillä voidaan edistää monin tavoin hyvää. Sain myös hyviä vinkkejä avauksista, jotka eivät olleet minulle ennestään tuttuja.
Lisään tähän alle Onnimannin teemanumeron sisällysluettelon ja sanataidetta ja tarinallisuutta koskevia tekstejä lukuintoa ja identiteetin rakentelua sytyttämään.
Ajattelen, siis olen. Tai tarkennettuna yhdestä näkökulmasta: jäsennän aistimuksia ja hermosolujen värinää käsitteiksi. Valikoin sanoja ja käytän niitä, rakennan narratiivia itsestäni. Kirjoitan läsnäoloani maailmaan, siis olen.
Kieli on yksi ihmisen keinoista olla läsnä ja osallinen maailmassa. Kielen avulla leikimme, iloitsemme, rakennamme rakkautta ja vihaa. Hahmotamme tunteitamme sanallistamalla niitä. Otamme yhteyttä toisiin ihmisiin, sanomme: anteeksi, rakastan, haluaisin tehdä valituksen. Käsittelemme traumoja ja suunnittelemme tulevaisuutta. Rakennamme maailmoja, taidetta.
Me luomme kielen – ja kieli luo meidät.
Kieli on niin oleellinen osa identiteettiämme, että emme mitenkään pääse pakoon sitä. Edellä kuvatut Emma Puikkosen sitaatit tiivistävät kauniisti ajatuksen siitä, miten tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat osa identiteettimme rakentamisen taitoja. Myös niitä tehdään kielellisesti, vaikka niissä ei aina ulospäin kuuluisi sanoja.
Tunne- ja vuorovakutustustaidot ovat osa sitä, keitä me olemme, miten ja missä rakennamme identiteettiämme, eivät meistä erillisiä kokonaisuuksia. Ja siksi ihmisen kielellä rakentuvan identiteetin rakentumisen huomioonottaminen muiden muassa koulussa on tärkeää: ei pelkästään tunne- ja vuorovaikutustaitojen esiin tuominen erillisenä oppiaineena. Tarinallisuus identiteetissä on paljon enemmän. Mikä parasta, tämän hetken opetussuunnitelma antaa tälle pedagogiselle lähestymistavalle keskeiset puitteet, koska identiteetin rakentuminen on kirjattu sinne hyvänä ja kattavana kokonaisuutena. Kirjastani saat lisää ymmärrystä siitä, mitä identiteetin rakentuminen pedagogisesti tarkoittaa.
Lukuintoa ja identiteettiä –maailma on mahdollisuuksia täynnä!
Tarinat opetuksessa ja kasvatuksessa 