
Helsingin sanomat kertoi 21.8.2022 jutussaan ”Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu – Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat”, miten huoltajat ottavat vastuuta lapsensa lukutaidon (ja muidenkin taitojen) kehityksestä. Tekemällä tällaisen karhunpalveluksen oman lapsensa lapsuudessa tai nuoruudessa huoltaja ei osaa ajatella, millaisia seurauksia lukemattomuudella on lapsen elämässä pidemmällä aikavälillä.
Lukutaitoa opetetaan varhaislapsuudesta alkaen hyvästä syystä.
Kirjan lukeminen, taito lukea, lukutaito, on merkittävä taitojen kokonaisuus. Lukutaito on sitä, miten tekstiä tai muuta viestiä, kuten vaikka kaverin sanomaa voi ymmärtää, käyttää, soveltaa ja tulkita eli miten siihen voi suhtautua ja muotoilla merkityksiä eli pohtia sitä, mitä tämä sanoma itselle merkitsee ja mihin sitä tarvitsee.
Iloa tuottavia tekstejä on helppo tulkita, sillä hymy hiipii huulille, kun jokin tuntuu mukavalta. Joskus kohtaamme kuitenkin negatiivisia viestejä tai koemme negatiivisia ja monimutkaisia asioita. Niitäkin täytyy osata tulkita. Lukutaito helpottaa tulkitsemaan kaikenlaisia asioita.
Lukutaito ei nimittäin pääty sinnikkäästi harjoiteltuun mekaaniseen lukemiseen. Kun osaa tarpeeksi hyvin lukea, vahvistuu tulkitsemisen taito. Se on mielen sydäntaito, joka auttaa ymmärtämään ja tarkastelemaan asioita, myös itseä, erilaisista näkökulmista.
Tulkitessa oppii suhtautumaan asioihin eri etäisyyksiltä, asettumaan toisen asemaan, voi selittää asioiden syy-seuraussuhteita ja kokee erilaisia asioita. Kirjan sisältöönkin voi tulla lämmin suhde, jos sen tulkitsee ja kokee itselle hyväksi tai sitten viileä suhde, jolloin kirja ei kosketa itseä tai sen sanoma on omiin arvoihin epäsopiva. Samanlaista suhtautumisneuvottelua, tai pikemminkin merkitysneuvottelua, ihminen käy ihmissuhteissaan, vuorovaikutuksessaan, oppiessaan (tai silloin kun ei halua oppia). Niin tai näin, suhtautuminen tekee asian käsittelystä henkilökohtaista. Sekin on henkilökohtainen kokemus, kun jostain asiasta ei välitä. Jos näin tuntee, sitä pitää osata tulkita ja sanoittaa.
Aika monessa tuntemuksessa ja tunteiden pinnalle noustessa auttaa, kun sitä osaa tulkita. Ja kuinka monia tunteita vaikkapa kirjallisuus voikaan kertoa!
Lukutaito jatkaa tästä vielä kehittymistään. Kun johonkin asiaan tai kokemukseen on suhtautunut ja se on jäänyt mieleen, sille annetaan siinä hetkessä tai elämän mittaan jokin merkitys. Mitä runsaammin on sanavarastoa, taitoa selittää asioiden syy-seuraussuhteita ja kokemuksia, sitä enemmän on keinoja ja välineitä selittää kokemuksilleen, kohtaamilleen asioille ja itselleen järkeenkäypiä ja erilaisia merkityksiä. Toisin sanoen tässä palaudutaan lukutaidon perusmerkitykseen: miten lukemaansa (yhtä lailla kokemaansa) voi ymmärtää, käyttää, soveltaa ja tulkita oman lukutaidon varassa niin, että koettujen asioiden rinnalle voisi monissa tapauksissa selittääkin myönteisiä tai elämää kuljettavia merkityksiä.
Lukutaito kerryttää kokemuksia, rikastaa sanavarastoa ja opettaa vihjeitä siitä, miten sitoa ja selittää asioita toisiinsa. Se vahvistaa kykyä muotoilla elämässä koettuja tapahtumia oman elämän kannalta merkityksellisiksi ja mahdollisimman myönteisiksi tarinoiksi.
Lukutaito parantaa myös elämän ajallista ymmärrystä, sillä aikaakin selitetään ihmismielessä lukutaidossa kehittyvien kielellisten välineiden avulla: aikaa on helpompi ymmärtää, kun sitä voi sanoittaa. Se on oman identiteetin, elämäntarinan, historian, tulevien kokemusten ja elämän kannalta merkittävä taito.
Identiteetti, kertomus itsestä rakentuu koko elämän ajan ja siinä jo lapsi muotoilee elämäänsä ajallisesti, paikoissa, suhteissa ja suhteina ihmisiin, asioihin ja ympäröiviin ilmiöihin. Mikä tärkeintä tässä kertomuksessa annetaan merkityksiä omille kokemuksille.
Identiteetti koostuu monista tarinoista, joita kertyy pitkin elämää kohdusta hautaan saakka.
Lukutaito on eräs suurimmista lahjoista, joita lapsen rakentuvan identiteetin välineeksi voidaan antaa. Lukutaidon potentiaali hyvinvoinnin edistäjänä on paitsi oppimisessa myös elämän koetussa merkityksellisyydessä.
Siksi lukutaito on elämäntaito.
Kuinka voisit sanoa lapsesi opettajalle, että sinun lapsesi ei tarvitse lukea kirjoja? Kuinka voit sanoa lapsellesi, että hänen ei tarvitse lukea kirjoja?
Lapsellasi on oikeus oppia lukemaan ja käyttämään kohtaamaansa tietoa monin tavoin hyödyksi elämässään. Parhaimmillaan lukutaidon kehittymisen parissa vietetty aika parantaa lapsesi kokemaa maailmaa monin tavoin – ja lapsesi hyvinvointi on sinulle kaikkein tärkeintä. Pyydän, kannusta lastasi kartuttamaan monipuolista lukutaitoa.
Tämän viikon torstaina 8.9.2022 vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää.