Tarinallista toiminnallisuutta kielenoppimiseen

Nina Maunu, yhdessä Raija Airaksisen innovatiivisen sparrauksen kanssa, on kirjoittanut kirjan, jonka olisin toivonut saavani käteeni jo yli vuosikymmen sitten, kun suunnittelin ensimmäistä omaa tarinallista kokonaisuutta kakkosluokkalaisten isoon projektiin.

Kirja on pullollaan harjoituksia kielenoppimiseen sen innostavassa, toiminnallisessa muodossaan. Harjoitukset ovat selkeitä, toimivia ja toteutettavissa ja sovellettavissa eri-ikäisten oppijoiden opetukseen. Suunnitelmia lukiessa voi vakuuttua siitä, miten vankalta kokemus- ja tietopohjalta ne on laadittu. Niissä tuntuu toiminta ja se, että niitä on moneen kertaan oikeassa luokkahuoneessa kokeiltu ja jalostettu. Jos joku opettaja haluaa saada toimivia, innostavia ja perusteltuja suunnitelmia kielenopettamisen vaihtoehdoiksi, tämä kirja on aivan ykkönen. Sisältö on runsas ja sen toiminnan kokonaisuudet käsittävät lämmittelyä, pelejä, leikkejä, liikettä, draamaharjoituksia sekä toiminnallista arvioitia. Ilokseni toiminnan osuudessa on merkittävänä kokonaisuutena tarinalliset ja visuaaliset harjoitukset. Kurkkaapa sisällysluetteloon alla olevasta kuvasta. Se on houkuttava. Se on juuri sitä mitä kentällä kaivataan: kokeiltua, pohdittua ja valmiiksi suunniteltua toimintaa eli kokooma menetelmiä, joita voi hyödyntää sellaisenaan oppitunneilla. Ne perustuvat toiminnallisuuteen: kokemuksiin, kehollisuuteen ja kokonaisvaltaiseen oppimiseen, joilla rikastetaan ja pidennetään oppimisessa syntyviä muistijälkiä.

Harjoitteita voi soveltaa sisäänrakennetuilla menetelmillä, jotka jo sellaisinaan käyvät erilaisten oppijoiden opetukseen. Ne sisältävät lisäksi monimuotoisia kokonaisuuksia mukaan lukien esimerkiksi vuorovaikutuksen, ryhmässä toimimisen, empatian, itsesäätelyn ja pitkäjänteisyyden harjoituksiin. Vaikka kirja koskettaa toiminnallista kielenoppimista, kyseessä on huomattavasti monimuotoisempi kokonaisuus.

Draamalliset harjoitukset ja tarinallisuus kulkevat käsikädessä muiden muassa siinä, että ne tarjoavat harjoitteita merkitysten rakentamisille, mielikuvituksen rikastumiselle, uusien näkökulmien luomiselle ja näkemiselle sekä tukevat keskeisesti identiteetin ja itsetunnon rakentumista. Itselleni draama, erityisesti improvisaatio, on ollut aina jotenkin vaikeaa, mutta näiden harjoitteiden avulla tuntisin itseni luokanopettajana varmaksi kokeilijaksi. Draamallisia harjoitteita kirjasta löytyy 11, ja jos niitä ehtii soveltaa eri-ikäisten kanssa, on selvää, että niiden käytöstä tulee varmempi automaatio. Ehkä enää ei tarvitse tuntea itseään epävarmaksi draamaharjoitusten vetäjäksi, kun ohjeet ovat näin selkeät.

Tarinallisuus koskettaa omaa kiinnostustani kaikkein eniten. Löysimme Ninan kanssa toisemme, ja tuntuu, että nämä harjoitukset ovat upea lisä kirjapariksi Tarinan voima opetuksessa -kirjani kanssa. Esimerkiksi tästä voit käydä kurkkaamassa, miltä kirjani sisällysluettelo näyttää.

Tarinoiden kautta oppimisesta tulee paitsi aktiivista myös henkilökohtaista. Oppija miettii tarinaa omakohtaisesti ja omaan historiaansa peilaten. Oppijan itsetuntemus kehittyy ja oppijayhteisö voimaantuu, sillä erilaiset näkökulmat auttavat hahmottamaan omaa ajattelua ja tilannetta. Yhteisöllisen jakamisen hetkissä oppija saattaa esimerkiksi ymmärtää, ettei hän kamppailekaan jonkin ongelman kanssa yksin. Oppijan empatiakyky kasvaa ja ymmärrys laajentuu, kun hän kuulee muiden kertomuksia. Tarinoiden avulla voidaan ratkoa ongelmia ja luoda suuntaa uudelle ajattelulle.

Tarinallisuus opetuksessa on paljon muuta kuin tarinan kuuntelu ja sen kertominen. Tämän kirjan harjoitukset näyttävät tarinallisuuden toiminnallisen puolen, mikä täydentää oman kirjani sanomaa erinomaisesti. Maunu opettaa tässä (opettajallekin), miten esimerkiksi tarinan kaaren voi opettaa ja lisää siihen toiminnallisuutta, vuorovaikutuksellisuutta ja esimerkiksi englanninkielen sovelluksen. Maunu ehdotaa, miten abstrakteja käsitteitä, kuten kieliopin termejä, sanaluokkia, voidaan tarinallistaa. Tarinallistaminen lisää niiden merkityksellisyyttä ja synnyttää kokemuksia pidempiaikaiseen muistiin ulkoaopettelun sijaan.

Matkasin jonnekin kolmen vuosikymmenen taakse pysähdyttyäni taktiilisen tarinan kohtaan. Selänkoputusloruissahan on mukana kaikkien lapsuuksien selkätarina: ”Neljä reikää selässä (koputetaan selkään neliö), puukko viiltää / luuta vetää keskeltä (kädensyrjä laskeutuu selkärankaa alas), verta valuu, verta valuu (molempien käsien sormet koskettavat selkää laskeutuen alaspäin)” jne.

Mikä tunne selkääni pitkin hiipikään! Tämä vie minut matkalle lapsuuteeni, sillä muistin lorun ja luokkakavereiden kädenkosketukset selässäni kuin olisin jälleen ollut siinä hetkessä. Tarina, kosketus ja kontakti, kaikki se muistui mieleeni. Samalla pystyin samaistumaan itse siihen, miten visualisoin saman tarinan kaverini selkään.

Visualisoiminen, piirustelu, onkin yksi tarinoiden reflektoimisen, jakamisen ja muodostamisen keino, kuten Maunu muistuttaa. Ja juuri siksi iloitsen, että se on osa tätä kirjaa ja tarinallisuuden seurassa.

Kautta aikain ihminen on halunnut kertoa itselleen ja toisille piirtustusten avulla jotain muistamisen arvoista. Piirroksen tekeminen on jäljen jättämistä. Toisinaan siihen liittyy vaikuttamisen halua, ja toisinaan piirustelija on halunnut kertoa itselleen, mitä näkee, mitä on tuntenut, mitä ajattelee tai miten käsittää tai haluaisi käsittää jonkun asian.

Minulle tarinallisuuden ohessa visuaalisuus on ollut aina keskeinen osa tapaa, jolla jäsennän asioita. Aivan aina, kun minun tulee hahmottaa kokonaisuutta, teen visuaalisen käsite- tai mietekartan. Vasta sitten kirjoitan tai kerron siitä. Samalla menetelmällä syntyi myös kirjani Tarinan voima opetuksessa. Ensin oli ajatus, sitten kokonaisuutta kuvaavia tutkimuslukuhetkiä, käsitekartta, mitkä sitten ydessä muodostivat tietokirjan suunnitelman ja luonnostellun käsikirjoituksen.

Toiminnallinen kielenoppiminen harjaannuttaa tiedonrakentamisen ja identiteetin rakentamisen taitoja, ja opettajan on helppo toteuttaa niiden harjoituksia luokassaan tämän kirjan avulla. Tämä on painavaa materiaalia pienen kynnyksen kokeilulla. Ota seuraksi kirjani, jos erityisesti tarinallisuus identiteetissä, oppimisessa ja opettamisessa kiinnostavat. Takaan, että ne tekevät sinusta tarinapedagogin. Kurkista tästä siihen, mitä Nina kertoi blogissaan kirjastani .

Tarinallisuus on paljon enemmän kuin tarina, eksakti satu tai kertomus, se on sitä, millä tavalla olemme ihmisiä. Olemme tarinallisia olentoja. Siellä piilee hyvinvoinnin ydin: kun osaa kertoa itsestään, neuvotella suhteistaan muihin ja ympärillä olevaan sekä tarinallisen ajattelun tavoin yhdistää tiedonpalasia merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi, on koulussa opetettavat asiatkin yhteydessä toisiinsa huomattavasti mielenkiintoisemmalla tavalla. Silloin ne antavat vastauksia siihen, kuka olen ja millä tavalla nämä opetettavat asiat liittyvät minuun. Sillä tavalla opettamiseen voi lisätä merkityksellisyyttä.

Tarinallisuudella.

Julkaissut Maiju Kinossalo

Luokanopettajankoulutuksen käynyt väitöskirjatutkija ja identiteettipedagogi

One thought on “Tarinallista toiminnallisuutta kielenoppimiseen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: