Tieto ja identiteetti tarinaan kiedottuna samankaltaisuutena

Ihmisen olemassaolon ymmärtämisen lisäksi tarinoissa rakentuu ymmärrys oppimisesta. Tarinallistaminen, pohdinta ja yhteyksien löytäminen ovat keskeisessä osassa oppimisessa ja pitkäaikaiseen muistiin liittämisessä. Oma elämäntarina vaikuttaa siihen, mitä me opimme ja mitä me voimme rakentaa tarinoiksi.

Ropo pitää tätä merkityksellisenä oppimisen ja ihmisen olemassaolon yhteytenä, joka on sellaisessa prosessissa, joka ei koskaan ole valmis. Niissä yhdistyvät merkitystenantaminen kussakin ajassa, tilanteessa ja kontekstissa merkitykselliseksi tarinaksi tai juoneksi. (Ropo, 2019, 174.) Ropon tavoin pidän oppimista ja elämäntarinallista prosessointia samankaltaisina tarinallisina neuvotteluina siitä, miten ymmärrän itseä, muita ja maailmaa. Näissä neuvotteluissa ”rakennamme erilaisia tarinoita, muodostamme niitä uudelleen peilaamalla, ajattelemalla ja ongelmia ratkaistessamme, ja joita sovellamme sitten kun muodostamme tarinallista ymmärrystä omakohtaisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksytyissä ja jaetuissa tarinoissa ja ymmärtäen ilmiötä ja itseä niiden osana”.

Identiteetti, monilukutaito, tietäminen ja oppiminen kulkevat voimakkaasti samaa prosessia, jossa neuvotellaan merkityksistä, tutustutaan itseen, maailman ilmiöihin koulun opetuksen sekä informaatiotulvan tarjonnan pyörteessä oman kiinnostuksen mukaisesti. Jokaisessa prosessin osassa mukana on merkityksen rakentamien ja niiden hakeminen: ”Identiteetin kehitys on prosessi, jossa informaatiolla jostain ja siihen liittyvien merkitysten muodostuksella on keskeinen asema. Tieto tai informaatio ei ole tämän näkemyksen mukaan objekti, joka vain tallennetaan tai jätetään huomiotta, vaan tietäminen on suhde tiedon ja tietäjän välillä. Merkitykset ovat tämän suhteen sidoksia.” Merkitystä haetaan myös itselle: kuka minä olen, kuka minä olen suhteessa kyseiseen tietoon ja mihin tarvitsen sitä. (Ropo, Sormunen, & Heinström, 2015, 11.)  

“—tulkitsemme maailmaa alati kehittyvänä kertomuksena, joka saa alkunsa ja liittyy aina uudelleen siihen kulttuuriseen kertomusvarantoon, jota kutsumme tiedoksi. Samoin me ihmiset ymmärrämme itsemme kertomusten kautta – toisin sanoen rakennamme identiteettiämme tarinoiden välityksellä, narratiivisesti. Vastaus kysymykseen ”kuka olen” tuotetaan joka päivä uudelleen tulkittavana minätarinana. Näin siis sekä tieto itsestä että tieto maailmasta kehkeytyy kertomusten kautta. Identiteetti ja tietäminen ovat kuin siamilaiset kaksoset, jotka käyttävät ravintonaan kertomuksia.” (Heikkinen, 2002, 186.)

Tieto on siis jatkuvasti rakentuva yksilön tarina, joka rakentuu yhdessä identiteetin kanssa: käsitys tiedosta, ihmisestä oppimisesta rakentuvat tarinallisesti (Polkinghorne, 1988, 158). Se on niin oleellinen huomio, että sitä ei voi mitenkään opetuksessa sivuuttaa. Koska opetuksen kontekstit ovat monisyisiä, on hyödyllistä pohtia, millaiset opettamisen tavat tukevat juuri näiden yhtymäkohtia. Koska merkitykset ja niiden myötä muodostuneet tarinat ovat niin oleellisessa roolissa muistijäljen jättämisessä, on hyväksi opettaa oppilaita rakentamanaan merkityksiä.

On ymmärrettävää, että opetustilanteita on erilaisia ja monesti suunniteltu prosessi ei toteudu sellaisenaan. Voi yhtä hyvin kulua myös viikkoja, että ei ehdi luomaan juuri sellaista oppituntia, jonka keskiössä on esimerkiksi kertotaulun opettamisessa merkitysten rakentaminen. Tärkeintä onkin vähitellen herkistyä kohtaamaan identiteetin rakentumisen hetket ja erilaisin menetelmin tukea sitä, aivan niin kuin missä tahansa muussakin pedagogisessa lähestymistavassa.

Heikkinen, H. L. T. (2002). Narratiivisuus – ei yksi vaan monta tarinaa. In H. L. T. Heikkinen & L. Syrjälä (Eds.), Minussa elää monta tarinaa. Kirjoituksia opettajuudesta (pp. 184–197). Helsinki: Kansanvalistusseura.

Ropo, E., Sormunen, E., & Heinström, J. (2015). Identiteetti ja informaatiolukutaito oppimisen ja opetuksen haasteena. In E. Ropo, E. Sormunen, & J. Heinström (Eds.), Identiteetistä informaatiolukutaitoon : tavoitteena itsenäinen ja yhteisöllinen oppija (pp. 9–16). Tampere: Tampere University Press.

Ropo, E. (2019). Curriculum for Identity: Narrative Negotiations in Autobiography, Learning and Education. Internationalizing Curriculum Studies, 139–156. https://doi.org/10.1007/978-3-030-01352-3_9

Julkaissut Maiju Kinossalo

Luokanopettajankoulutuksen käynyt väitöskirjatutkija ja identiteettipedagogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: